Kolmen antoisan työnohjausvuoden aikana olen saanut kohdata paljon erilaisia ihmisiä. Nöyräksi vie mielen, kun ihmiset avaavat työnohjauksissa monenlaisia itseä ja omaa työtä koskevia asioita. Varsinkin yksilötyönohjauksissa puhe kääntyy välillä myös työhön vaikuttaviin yksityiselämän käänteisiin, vaikuttaahan työssä jaksamiseen, työmotivaatioon ja moneen muuhunkin asiaan myös se, miten yksityiselämämme sujuu. Kun asiakas tietää, että työnohjaaja on vaitiolovelvollinen, hän voi vapaasti ottaa keskusteluun myös yksityiselämänsä asioita. Näissä kohtaamisissa jaamme iloja, onnea, ihmettelyä, epävarmuutta, kipuja ja suuriakin suruja ja aina nämä asiat antavat keskusteluumme myös lisäperspektiiviä ja ymmärrystä siihen, miten työelämä sujuu ja miten asiakas jaksaa ottaa vastaan ja käsitellä työn herättämiä tunteita ja vastata työelämänsä haasteisiin.
Vaikka työelämää käsittelevässä julkisessa keskustelussa puhutaan eri ”hatuista”, eri rooleista tai vaikkapa ”työminästä ja kotiminästä”, olemme kuitenkin kokonaisia ihmisiä, inhimillisiä ihmisiä tunteinemme, heikkouksinemme, vahvuuksinemme ja voimavaroinemme. Yksi osa-alue vaikuttaa toiseen. Onnemme kotona näkyy onnellisena mielialana työssäkin, yksityiselämän suru heijastuu silmistämme ja olemuksestamme työssä vaikka emme sitä sanoittaisikaan.
Olen saanut työn, jossa ihmiselämän koko kirjo näkyy. Tapaan kuukausittain hoitoalan ihmisiä, joiden kuorma on korona-aikana ja jo aiemmin ollut väliin aivan kohtuutonta. Henkilöstöä on vaikea saada riittävästi työn määrään nähden tai henkilöstöä ei voi kustannussyistä palkata riittävästi. Silti he jaksavat miettiä työtään hoidettavien ihmisten tarpeen kautta. Terveydenhoitohenkilökunta pohtii, pystyvätkö he palvelemaan riittävästi asiakkaita ja palvelutalojen työntekijät murehtivat, kun eivät ehdi olemaan riittävästi läsnä asukkaillensa tai eivät ehdi järjestämään heille arkirutiinien lisäksi riittävästi virkistystoimintaa.
Lastensuojelussa työskentelevät sosiaalitoimen työntekijät kokevat riittämättömyyttä isojen asiakasmäärien vuoksi, ja perhehoitajat joutuvat olemaan välillä liian yksin sijoitettujen lasten vaativien tuentarpeiden, koulupalaverien ja erilaisten terapioiden keskellä.
Koulujen ja varhaiskasvatuksen henkilökunta on purkanut kohtaamisissamme, yksilö-, ryhmä- , tiimi – tai työyhteisötyönohjauksissaan riittämättömyydentunteitaan, kun eivät ehdi olla niin paljon läsnä lapsille kuin toivoisivat. Ja koronapandemia on tuonut aivan ennen näkemättömän ja ennen kokemattoman lisänsä kaikkeen.
Eri alojen esimiehet taas ovat tuoneet esille huoltansa alaistensa jaksamisesta ja siitä, että vaikka he kuinka näkevät ja kuulevat työntekijöidensä tarpeen lisähenkilöstöresurssille tai vaikkapa sisäilmoiltaan puhtaille toimitiloille, heille osoitetut määrärahat eivät vain riitä, vaikka kuinka olisi halua tarjota alaisille parempia toimintaedellytyksiä.
Miten suuri kunnioitus herääkään näitä kaikkia ihmisiä kuunnellessa! Miten paljon sisua asuukaan suomalaisissa toimijoissa! Miten äärimmäisen tunnollisesti, vastuullisesti ja sydämellä tehdään työtä Suomen työpaikoissa. Ja ellei tehdä, ellei jakseta tehdä, taustalla on aina ongelmia, liian suuria haasteita, jotka syövät jaksamista. Taustalla voi olla ongelmia toimintakulttuurissa, asioita, joihin ei ole ollut aikaa paneutua riittävästi niin, että koko työyhteisö pystyisi toimimaan samojen tavoitteiden suuntaisesti. Taustalla voi olla niin monenlaisia asioita, jotka työnohjaus pystyy nostamaan esille ja tarttumaan ja pureutumaan niihin niin, että jokaisen työntekijän toimijuus ja koko työyhteisön toimijuus paranee.
Työnohjauksen tavoite on aina toimia niin, että jokaisen yksilön ja koko työyhteisön toimintamah- dollisuudet paranevat. Työnohjauksen tärkeä tehtävä, on purkaa työn herättämiä tunteita ja etsiä niille ymmärrystä, mutta nousta niistä sitten kohti ratkaisuja ja uusia mahdollisuuksia. Työnohjauksen tarkoitus on käydä keskustelua avoimen pöydän ääressä niistä asioista, jotka nousevat juuri kyseisen asiakkaan tarpeista ja tavoitteista.
Miten työnohjauksella siinä onnistutaan, mitkä ovat ne keinot ja välineet, se on jo toinen tarina. Jokaisessa kohtaamisessa kolmena työnohjaajavuotena olemme kuitenkin saaneet asioita esille avoimen pöydän äärelle, mutta, ei sovi unohtaa, että onnistunut työnohjaus vaatii aina asiakkaan, joka on valmis tekemään työtä ja ottamaan myös henkilökohtaisesti itse vastuuta työnohjauksen onnistumisesta!
Malttamattomana odotan alkavaa syksyä ja näitä kohtaamisia! Mukava tavata Sinut, Sinä tuttu asiakkaani aiemmista kohtaamisista! Tervetuloa työnohjauksiin, Sinä uusi, tänä syksynä aloittava asiakkaani! Kohdatkaamme taas puhtaan pöydän äärellä, lähtekäämme yhdessä työhön itsemme ja työyhteisömme hyväksi ! Hyvää alkavaa syksyä Sinulle!